On se elämä taas niin ihanaa... Jatketaan vuodatusta.

Helvetillisen työviikon jälkeen, jo nyt oli vain lähinnä ärsyttävän epätasaisesti kiireinen, saapui sitten vihdoin viikonloppu. Aahh... Ihana ajatus rentoutumisesta ja pään selvittämisestä. Mutta ehei, tapahtui jotain ihan muuta. Perjantai iltana minulle täysin vieras ilmiö, kuume, hiipi systeemiini. Siinäpä se meni sitten perjantai yö välillä hikoillessa ja välillä palellessa. Aamulla oli olo onneksi parempi, ajattelin, että tämä oli joku ohimenevä kummastus vain.

Mutta kun jälleen ilta saapui niin saapui kuume, ja sitten vielä rakas viisaudenhammas alkoi vihoittelemaan. Sunnuntai olikin sitten yhtä helvetin tuskaa, yritettiin vielä bändilläkin treenata, eihän siitä mitään tullut. Viikonloppuisin ei päivystystä ole hammaslääkäripuolella, mutta yritin päästä lääkäriin, koska kurkkukin alkoi kivasti kipeytyä. NO, apua ei tietenkään saa vaan neuvotaan nappailemaan kipulääkkeitä.

Maanantai aamuna sitten kipitetiin kovaa työterveyteen. Siellä ohjattiin sairaanhoitajan juttusille, joka olisi kirjoittanut kurkkuni nähtyään kolmen päivän sairasloman ja totesi, ettei neljäskään päivä olisi välttämättä liikaa, sen verran rikki olin. Noh, piti sitten muistuttaa, ettei työnantajamme SOL hyväksy sairaanhoitajan kirjoittamana kuin kahden päivän sairasloman. Eli kiva homma, taas lähdetään puolikuntoisena töihin. Onneksi kova särkylääkitys estää kuumeen nousun, et voi ihan hyvillä mielin mennä töihin...

No mutta sitten työterveydestä puikkelehdinkin suoraan hammaslääkäriin. Joo-o, kova tulehdus on. Varuilta lääkäri poisti toisen viisaudenhampaan, mutta ei sitä kipeää, siihen tarvittaan kuvat. Lopputulos: Kipeä hammas edelleen paikalla ja vastapuolella revitty terve viisaudenhammas= ei ainakaan helpottanut oloa.

JA minulle niin rakas syöminen. Kuinka vaikeaa se on! Voi tätä tuskaa ja paskan makua suussa. Auttas nyt ees antibiootit... Mut hei! En perjantaina studioon!