Saattaahan tuo kuulostaa oudolta, mutta kyllä se totta on! Ja sainpahan huomata, ettei nuo toverini Laksan mainostamat "runkkulihakset" ole itsellä ehkä ihan parhaassa jamassa. Tai sanotaanko näin, että hienoviritystä ne kaipaavat...

Niin tuo urheiluvammahan syntyi seuraavalla yhdistelmällä: Metronomi+Dragonforcen biisi=tuskaa

Kyllä, myönnän sen, Dragonforcen soittamisen yritys johti vakavaan vammautumiseen. Oikee käs on kippee!

Jostain kumman syystä tommen melkoisen kinkkinen kitaratilutus ei onnistunutkaan kuin noin 170 temmolla, vaikka vaadittava tempo olisi 200 bpm. Siis jos ihan kivitarkasti pitäs vetää, ja muutenhan ei soiteta. Tietysti vasurin sormitusta muuttamalla pääsisin tuos v-mäisestä yhdenkielen yhdestä äänestä, mutta ihan haasteen vuoksi pitää nakuttaa tuota riffiä mahdollisimman hankalalla tavalla. Ei helvetti, missä vika?!?! Enkö enää osaa soittaa?

En osaa, en ole koskaan osannut, ja se muuten vituttaa. Olisi tosi jees osata. Mutta minkäs teet, ei aika enää riitä oikein kunnolla tommosten juttujen opetteluun. Mutta onhan sitä aina kiva kikkailla kuitenkin. Pitäisi vaan nuoruudesta muistaa, et lämmittely ennen tommosia treenauksia ois aika tärkeää. Mutta nautin taas vaihteeksi soittamisesta, se on kiva se.

Eiköhän tästä elämästä taas toivuta sillä vanhalla konstilla, vaikka kaikki vituttaa, niin ei tuo kitaran soittaminen. Pistää asiat tarpeeks hankalaks, niin työ ja muu paska unohtuu. Onneks. Koitetaan jatkaa sillä, jos pää pysys ehjänä.