Niin, vaikka sain luetuksi, melkein, Eckhart Tollen elämänohjekirjan, olen silti vittumaisempi kuin koskaan! Ja minkä helvetin takia?!

No kai se kirja sitten jotain avasi, jos ei muuta, niin vitutuksen tätä maailmaa kohtaan. Niinkuin joku helvetin facebook, ei saatana sentään. Ja itsekin siellä edelleen roikun. Kun oikeastaan kukaan muu ei roiku... Miksi? Ei osaa sanoa. Ei jumalauta oikeesti. Ihmiset elää elämäänsä netissä. Pistää jotain vitun viestejä: mä oli spinningis tai lapioin lunta. Ei helvetti sentään. Jotain rotia!!

Ai mistä tämä kaikki nyt oikeasti kumpuaa? Ehkä siitä, että en ole nukkunut kuin noin 2 tuntia edellisenä yönä. Minkäs teet, mutta toisaalta ei se tosiasioita poista tahi muuta. Perseelleen mennään ja reilusti.

Jostain syystä olen ollut aistivinani sellaista maailmanlopun meininkiä ympäristössäni. Mistä syystä, en osaa sanoa. En ole tulevaisuuden suhteen kovin optimistinen. Puhun nyt kyllä ihan koko ihmiskunnasta. Jotenkin meidän oma typeryytemme on iskenyt minua pitkästä aikaa avokämmenellä kasvoihin. Ihmiset vaan on idiootteja, ja minä huudan ja juoksen samaan suuntaan kun en itse jaksa suuntaani miettiä tahi vaihtaa.

Kai sitä haluaisi olla parempi ihminen, mutta hei, minkäs teet. Sama vanha paska, samat vanhat kuviot...

Kosketelkaa toisianne, vielä kun voitte.

Iskee aina ajatus kirjoittaa jotain tänne... Lieko aiheuttajana nyt loiva humalatila vai mikä...

Ei mul mitään sanottavaa ole, sen kummempaa. Elämä on oikeasti aika perseestä. Sitä pitäisi varmaankin elää, että siitä saisi jotain irti. Mut ehei, sitä vaan tekee töitä, elättää perhettä ja muutenkin jotenkin fyysisesti ja menttaalisesti rapistuu jo kolmkymppisenä. Ei mene hyvin siis...

No jos jotain posiviitista haetaan, niin kyllä tuosta pojasta saa ihan hirveästi voimaa ja virtaa. Tuntuu vain siltä, että sitä laiminlyö väsymyksensä ja saamattomuutensa takia. Mutta niin kai se menee... Cats in the cradle...

Tosin tiedän mitä taas kaipaan. Kaipaan luontoa ja pohjoista, ja pahasti. Kaipaan tietynlaista autiutta ympärilleni, toisaalta, kaipaan kyllä vanhoja työkavereitakin, joten on se sekavaa...

Musasta sen verran, ettei hyvin mene.

Kiitos ja hyvää yötä!

Niin niin... Niin se aika vain kuluu...

Tässä on ehtinyt ihmettelemään monenlaista. Sitä, että maailmanloppu tulee varmasti. Ihmisten typeryyttä, omaa typeryyttä. Typeryyttä noin yleisesti...

Tänä keväänä olen  varmaankin antanut itsestäni enemmän, kuin olisi ollut varaa. Siltä ainakin tuntuu. Varsinkin bändin kanssa rupeaa olemaan hieman outo fiilis ja meininki. Teimme jotain todella hienoa ja kaunista ja muutenkin mukavaa. Ja jengikin ihan tykkää... Mutta...

Silti fiilis on jotenkin tyhjä. Ihan jees vastaanotto omalle musalle johon on vuodattanut niin paljon, se ei riitä. Mutta minkäs teet. Sellaista elämä on. Se vain jatkaa sitä samaa rataa pysähtymättä joka asemalle. Tai sitten se juuri pysähtyy joka asemalle. Vaikka tahtoisit olla jo määränpäässäsi.

Mutta minkäs teet jos matka vain jatkuu suuntaan jota et itse tiedä. Miksei sitä uskoa riitä, että välillä on tulossa vielä mukavia asemia. Kai se on vain uskottava elämään ja katsottava horisontin taakse, kyllä se aurinko sieltä vielä nousee...

Siis jälleen, kosketelkaa toisianne. Kait se siitä...

En kerro koko tarinaa. Se sisältää paljon lupauksia, hyvin vähän toteutuksia ajallaan, aina vain kun olen huudellut perään... Näin toimii Jyväskylän vanhempi K-rauta.

Siis kyse on K-raudasta ostamastani suihkukaapista. Sen kanssa ei mikään mennyt putkeen. Tilattu asennus myöhästyi viikolla, eivät viitsineet siitä ilmoittaa. Hana hajosi, kaappiin on ruiskittu kauniita silikooneja nurkkiin, jotka nyt homehduttuaan muistuttavat linnunpaskoja. Yritin näistä pienistä puutteista K-rautaa huomauttaa, mutta eivätpä viitsineet mitenkään kommentoida...

Kommentoin sitten asiaa Keskolle kun ei kerta K-rauta vastaa. Menihän siinä pari kuukautta asiaa selvitellessä. Ei kuulu silikoonit nurkkiin, pitäisi jotain tehdä... No voisiko joku ottaa yhteyttä sinne liikeeseen, kun ei ne mua kerta kuuntele. Noh joku otti, ja mitä tapahtui?

Armaan poikani kolmivuotissynttärien aikaan soi puhelin kauniin lauantai iltapäivänä. Puhelimen toisessa päässä vihainen K-rauta yrittäjä. 16 vuotta yrittäjänä, eikä kukaan ole koskaan kehdannut valittaa. Totesin etten oikein voisi asiasta nyt keskustella. Melkein puoli tuntia kuuntelin sitä änkytystä ja valitusta siitä, miten olen kehdannut valittaa Keskolle hänen toiminnastaan. Ei mitään ehdotustakaan siitä, että korjattaisiinko kaapissa olevat lähmät pois. Muuta en oikeastaan olisi halunnutkaan... Rahaakin kuulemma löytyy. Kesko ei kuulemma ollut ottanut aikaisemmin yhteyttä, vaikka Keskolta minulle kyllä muuta väitettiin...

Melkoinen sotku ja IHAN LOISTAVAA ASIAKASPALVELUA! Soittakaan vaan asiakkaalle ja todetkaa, ettei asiakkaalla ole oikeutta valittaa saamastaan palvelusta tai sen puutteesta. Ihan uskomatonta, empä nyt varmaan ota astetta isompaa lekaa ja lähde taisteluun asian puolesta!

Et semmosia viikonloppuja! Toivottavasti teillä menee paremmin!

Lupasin jotenkin joskus olla ahkerampi blogittaja. Mutta en ole sitten kuitenkaan jaksanut. Tämä maailma on lopullisesti jyrännyt minut alleen ihan totaalisesti! Eivaan enää jaksa. Luhistun kaiken sen shitin alla mitä tämä onnellinen maailma suoltaa päällemme. Olen menettänyt uskoni, me emme selviä. Tämä on loppu...

Ai mistä moinen vuodatus het taas tähän. Siis täällähän ei tehdä muuta kun valitetaan ja mun tuotannossa ei ole poikkeuksia. Tosiasia on se, että tekstiä olisi riittänyt tänne ihan loputtomiin, mutta ehkä tuo irtisanoutuminen edelliseltä työnantajalta on ollut sen verran helpottava tekijä. Tai sitten ei. No on se ollut, ei mua ehkä ihan niin paljoa enää vituta, tai nyt vituttaa ihan semmoset normaalit asiat mitkä saakin vituttaa. Työ ei enää niin paljoa, jos siitä vaan maksettas palkkaa ja tietäs et se jatkuu...

Niin armaat halipulimusit siellä. Maailmamme lähenee loppuaan, mutta en osaa vielä sanoa mistä se aiheutuu. Mielessäni kilpailee kaksi skenaariota ja jompikumpi niistä meidät sitten pyyhkäiseen pois...

Ilmastonmuutos on tosi trendikäs. Mut hei, ei tuu lämpöstä meille. Tulee jääkausi, se on ihan saletti, antaas kattoo vaan parinkymmenen vuoden päästä kun golfvirta muuttaa suuntaansa. Siinähän sitä sit ollaan! Mut katellaan sitä sitten!

Toinen on se, että talousjärjestelmä joka maailmaa tällä hetkellä pyörittää murenee täysin ja maailma ajautuu kaaokseen josta se ei enää selviä. Tässä voitaisiin hakea jotain peak oil -tyylistä asetelmaa...

Eli tapammeko itse itsemme vai antaako luonto sen viimeisen armon iskun meille. En tiedä. Sitä odotellessa. Yritän taas parantaa tapani ja aloittaa säännöllisemmän blogituksen. Ehkä...