Lupasin jotenkin joskus olla ahkerampi blogittaja. Mutta en ole sitten kuitenkaan jaksanut. Tämä maailma on lopullisesti jyrännyt minut alleen ihan totaalisesti! Eivaan enää jaksa. Luhistun kaiken sen shitin alla mitä tämä onnellinen maailma suoltaa päällemme. Olen menettänyt uskoni, me emme selviä. Tämä on loppu...

Ai mistä moinen vuodatus het taas tähän. Siis täällähän ei tehdä muuta kun valitetaan ja mun tuotannossa ei ole poikkeuksia. Tosiasia on se, että tekstiä olisi riittänyt tänne ihan loputtomiin, mutta ehkä tuo irtisanoutuminen edelliseltä työnantajalta on ollut sen verran helpottava tekijä. Tai sitten ei. No on se ollut, ei mua ehkä ihan niin paljoa enää vituta, tai nyt vituttaa ihan semmoset normaalit asiat mitkä saakin vituttaa. Työ ei enää niin paljoa, jos siitä vaan maksettas palkkaa ja tietäs et se jatkuu...

Niin armaat halipulimusit siellä. Maailmamme lähenee loppuaan, mutta en osaa vielä sanoa mistä se aiheutuu. Mielessäni kilpailee kaksi skenaariota ja jompikumpi niistä meidät sitten pyyhkäiseen pois...

Ilmastonmuutos on tosi trendikäs. Mut hei, ei tuu lämpöstä meille. Tulee jääkausi, se on ihan saletti, antaas kattoo vaan parinkymmenen vuoden päästä kun golfvirta muuttaa suuntaansa. Siinähän sitä sit ollaan! Mut katellaan sitä sitten!

Toinen on se, että talousjärjestelmä joka maailmaa tällä hetkellä pyörittää murenee täysin ja maailma ajautuu kaaokseen josta se ei enää selviä. Tässä voitaisiin hakea jotain peak oil -tyylistä asetelmaa...

Eli tapammeko itse itsemme vai antaako luonto sen viimeisen armon iskun meille. En tiedä. Sitä odotellessa. Yritän taas parantaa tapani ja aloittaa säännöllisemmän blogituksen. Ehkä...