Nyt ne puhu sellaisesta huumorista kuten suomiräp tai muuten vaan mukahauskat sanoitukset. Puhun ihan oikeesti musiikillisesta huumorista ja siitä, mitä se sitten oikeestaan onkaan?

Ihan vakavasta soitannasta saa minun mielestäni repiä irti kyllä ihan huumoria, ainakin se pitää paikkaansa oman bändini kohdalla. Nytkin Myspace-sivuilla olevan biisin "kirves" lopetuksessa tehdään ns. Enskat ja osittain kyllä ihan huumorimielellä! No oikei, demoilusta johtuen koko biisi on aika huumoriveto. Tiukempi tulossa ehdottomasti tulevalle platulle! Mut hei! Nuo lopun tuplat ja kitaratykitys, mun mielestä ehdotonta huumoria! Kuunnelkaa vaikka!

http://www.myspace.com/tammiyonkilta

Mut sit pitää mennä hieman jo HC:paan huumoriosastoon!

http://www.youtube.com/watch?v=CmU2R9lTivY&feature=related

Tuon on pakko olla huumoria suurimmalta osin. Siis jätkät tekee tämmösiä juttuja ihan vaan siitä silkasta ilosta et ne pystyy. Ja ihan taatusti huumorimielessä. Vaikka soitto olisikin kuinka vakavaa ja tarkkaa, ei se tarkoita kevyemmän mielen puuttumista teoksesta. Siis tuo Through fire and flames lopetus on vaan niin saakelin hauska, ei helvetti, pitääkö biisiä kuopata 20 sekkaa ja tolla tavallla!!! Ja hitto kun nuo valittaa et tota on nopeutettu, jos minäkin vedän sen pienellä harjoittelulla sinne päin niin ei taatusti ole, oon mä sen verran paska...

Pitäisi siis puuhailla siellä hauskan ja kämp-huumorin rajamailla. Siinä vaiheessa kun jengi miettii et onks toi tehty tosissaan vai läpällä, ollaan mun mielestä oikeilla jäljillä. Mikään musiikki ei saisi olla liian vakavaa eikä missään tapauksessa ottaa itseään liian vakavasti, soittajat tekee sen kyllä ihan varmasti.

Mut sitten loppukevennys:

http://www.youtube.com/watch?v=P-XfnkLdkjo&feature=related

Tosta ei voi sanoa enää mitään... Hyvää päivänjatkoa!