Niinpä niin, meni muuten aika pitkään melko hyvin... Ei ole ollut oikeastaan mitään syytä valittaa. Menny suoraan sanoen helvetin hyvin!(mutta nyt sitten lähtee ihan asiatonta tekstiä, et ei kannata lukea jos ei tykkää kirosanoista...)

Mutta sitten viime perjataina. Mittatilatut kaapinovet eteiseen saapuivat vihdoin 4 viikon odotuksen jälkeen! Mutta se vitun dille siellä saatanan "vielä tässä vaiheessa nimeltämainitsemattomassa liikkeessä" ei saatana ole sisälukutaitoinen ja tilas sitten saatana vitun väärän kokoset ovet. Et eikä ole tällä hetkellä siinäkään puljussa rahaa sisällä kun useempi sata euroa. JA sit toivotaan että se vitun idiootti saa nyt tilattua oikeet ovet, katotaan sitten jonkun helvetin 4 viikon päästä uudestaan...

No aamulla sitten tässä vitun pimeydessä hajos autosta toinen ajovalopoltin. Ja se ei oo kun ihan saatanan hankala vaihtaa sinne akun ja vitun eturästerin väliin. Et ei muuta kun sormet kylmäks ja verille! Et hyvin menee! No täähän on kuitenkin aika pieni pulma...

Mut nyt sitten!?!?! Elämä meni pilalle! Rakas ystäväni, armaani, kultani... oma Xbox 360 haavoittui kuolettavasti. Kauan meidän taipaleemme kestikin, lähes kolme vuotta ilman suurempia ongelmia. Kaunis oli ystävyytemme. Se pilasi mahdollisuuteni ystävyyssuhteisiin, mutta toisaalta tutustuin uusiina hauskoihin ihmisiin sen välityksellä. Kitaransoittotaitoni on taatusti tuo vehkeen ansiosta pari pykälää huonompi mitä se olisi ilman sitä. Tosin on tuon laitteen ansiosta jäänyt muutama turha TV-tunti viettämättä. En ole tässä kirosanoihin syyllistynyt siitä syystä, että niitä on aiheeseen liittyen tullut ihan riittävästi vuodatettua itse konsolin ääressä sen vielä toimiessa. Mutta, konsoli elää muistoissani, aina huomiseen kun ostan uuden!

Noh, mitäs muuta? No ei paljon muuta. Musajuttuja aattelin taas elvyttää ihan uudella tavalla ja meidän uutta tuotetta kypsytellään kai studion ja tuottajan syövereissä... Ei sieltä mitään ole kuulunut... Ei kai auta, muuta kun ottaa kitara käteen... On niin tyhjä olo...