Niin, vaikka sain luetuksi, melkein, Eckhart Tollen elämänohjekirjan, olen silti vittumaisempi kuin koskaan! Ja minkä helvetin takia?!

No kai se kirja sitten jotain avasi, jos ei muuta, niin vitutuksen tätä maailmaa kohtaan. Niinkuin joku helvetin facebook, ei saatana sentään. Ja itsekin siellä edelleen roikun. Kun oikeastaan kukaan muu ei roiku... Miksi? Ei osaa sanoa. Ei jumalauta oikeesti. Ihmiset elää elämäänsä netissä. Pistää jotain vitun viestejä: mä oli spinningis tai lapioin lunta. Ei helvetti sentään. Jotain rotia!!

Ai mistä tämä kaikki nyt oikeasti kumpuaa? Ehkä siitä, että en ole nukkunut kuin noin 2 tuntia edellisenä yönä. Minkäs teet, mutta toisaalta ei se tosiasioita poista tahi muuta. Perseelleen mennään ja reilusti.

Jostain syystä olen ollut aistivinani sellaista maailmanlopun meininkiä ympäristössäni. Mistä syystä, en osaa sanoa. En ole tulevaisuuden suhteen kovin optimistinen. Puhun nyt kyllä ihan koko ihmiskunnasta. Jotenkin meidän oma typeryytemme on iskenyt minua pitkästä aikaa avokämmenellä kasvoihin. Ihmiset vaan on idiootteja, ja minä huudan ja juoksen samaan suuntaan kun en itse jaksa suuntaani miettiä tahi vaihtaa.

Kai sitä haluaisi olla parempi ihminen, mutta hei, minkäs teet. Sama vanha paska, samat vanhat kuviot...

Kosketelkaa toisianne, vielä kun voitte.