Taisi olla viimeksi puhetta siitä loikan tekemisestä sinne tuntemattomaan... Ei saakeli se vaan on tosi vaikeaa. Ei sitä millään tahtoisi uskaltaa.

Ihan jos nyt ollaan rehellisiä, niin olishan se helvetin mukavaa vaan soittaa kitaraa ja olla tekemättä oikeestaan mitään mutta kummallista. Se ois vielä hyvä jos tota kitaraa ois oikeesti pakko soittaa. Olen huomannut, että vanhakin oppii uusia temppuja tai oikeastaan vanhat temput paranevat kun treenaa tuota soittamista. Ja tällä hetkellä ei motivaatiota kuitenkaan ole välttämättä ihan liikaa, joten se siitä sitten.

Mutta onneksi on nyt sen verran intoa, että metsuroitua tulee edes jonkin verran. Bändin kanssa treenatessa sitä huomaa, että pystyy hieman kovempiin tempoihin kuin treenaamatta. Ja sitä jopa pystyy soittamaan melko tarkasti. Eihän sitä nyt ihan hifistelemään pysty, että miten soitto sujuu, mutta itsellä on kuitenkin semmoinen fiilis et kulkee oikeeseen suuntaan.

Mutta mutta. Kyllä sitä vaan pitää töitä tehdä, siis oikeita töitä. Ja se on välillä inhaa se. Pistää vituttaa niin maan perkeleesti. Varsinkin kun pomo ei viitsi kertoa et jätkät joutuu ulkotöihin pakkasella. Normistihan tehdään ihan sisähommia firman T-paidat päällä. Tästä seurasi tuskallista palelemista ja kiroilua ja muita vammoja. Ei ollut kivaa. No johti se onneksi siihen et aukaisin taas yhden oven uuden työpaikan perässä. Katotaan nyt mitä siitä tulee. Toivottavasti ei yhtä sekavaa kun tästä. Hiplatkaa toisianne! Useasti...