Niin, aikoinaan tartuin kitaraan, teinivuosinani, ilman sen kummempaa suurta motivaattoria, luulin siis vain haluavani soitta jotain soitinta ja kitaran satuin saamaan käteeni. Mutta voi kuinka väärässä olinkaan!

Tietysti halusin kitaristiksi, koska kitaristit saa ihan helkutisti piparia! Mutta lähdetääs nyt seuraamaan asiaa hieman tarkemmin...

Liityin sitten ensimmäiseen oikeaan bändiin, joka jo teki hieman keikkojakin. Siinä kitaraa lavalla takavasemmalla soittelevana, sen päivän hittejä vääntäessä ja hieman orastavia biisintekolahjoja vilauttelevana ajattelin saavani piparia. Olin todella väärässä, karismaattinen laulajakitaristihan ne sitten vei, söi kaikki piparit korista. Perkele! Bändi tahtoi lähteä enemmän piparia keräävän musan suuntaan, mutta koska ajattelin, et jään kuitenkin ilman kun muut ehtii nauttia ne. Lopetin koko homman siinä orkesterissa...

Riuduin hetken omassa rauhassani ja kehitin itsestäni kauheaa kitaravirtuoosia(en todellakaan osannut soittaa, enkä muuten ollut oppimassakaan...) Ajattelin, että vääntämällä ihan helvetin kovan ja hyvän kitarasoolon saan taatusti piparia. Päädyin sitten erääseen nimeltä mainitsemattomaan, nyt nimeään vaihtaneeseen orastavaan folkmetal bändiin. Koska jotenkin hallitsin soittimeni, sain sitten kanssa soittaa... Maita kierrellessä ja keikkoja heitettäessä oli tehtäväni soitta oikein ja hyvin lavan takakulmassa kun känninen toinen kitaristi bogosi eturivissä ja piti kitaran volat kiinni ja oli soittavinaan. Arvatkaa kuka keräs muuten sitten taas kaikki piparit. Perkele, vaikka soitin kuinka hyvin...

Taas jätin porukan ja päätin seuraavaa. Koska en kuitenkaan koskaa tule saamaan soittamalla piparia, voin ihan hyvin alkaa soittamaan musiikkia, joka itseäni kiinnostaa, mutta jolla ei taatusti heltiä piparia. Päädyin kepittelemään itsekseni fusionjazziä... Piparia ei todellakaan näkyvissä...

No sitten sain kuulla, että eräässä ihan kivassa nosteessa olevassa tutussa metallibändissä olisi kitaristin paikka auki. Silloin tuli karu totuus esiin Nosturin bändikämpässä, ei saakeli, enhän mää osaa soittaa saatana pätkääkään! Ja niin jäi taas piparin saamiset haaveeksi...

Mutta tulistuin. Treenasin niin saatanasti, minusta on tulossa metallisen moottorisahaamisen mestari! Bändini on pikkuhiljaa nousemassa tuhkasta ja suuntaan katseeni kohti uusia piparikoreja!!! Tästä se lähtee, vielä viime rynnistys kohti piparimarkkinoita! Kyllä se vielä soittamalla onnistuu! Uskon itseeni! Ei saakeli, vaimo tuli tohon... pitää lopettaa...