On se taas ollut hauskaa... Pitkästä aikaa studiossa. Tässä iässä sen huomaa todella hienosti, ettei kehitystä enää juuri tapahdu ellei siihen sitten panosta ihan tietoisesti. Samat ongelmat sitä oli taas noin soitannollisesti eikä ne mihinkään häviä...

Ei se mitään et kitarat ei pysy viereessä yms. Mut pahinta on tehdä pieniä yksinkertaisia sovitus ideoita, joihin ei oikein osaa itsekään suhtautua. Kun ne tulevat eteen siinä tilanteessa on melkoisen paha sanoa toimiiko oikeasti tuo vai tämä.  Sitä ajattelee, että sovitukset on kyllä niin kovassa kuosissa, ettei niille tarvi studiossa mitään tehdä. Mut kun kerrankin onnistuu saamaan kohtuulliset pienellä säröllä toimivat kitarasaundit joiden luomiseen tarvittiin vahvistimia tuplasti odotettu määrä, vaikeutuu soittaminen ihan saatanasti. Ei auta luottaa särön hävittävään voimaan, joutuu soittamaan ihan oikeasti. Ja silloin ne jotkin jutut muuttuvat toisenkuuloisiksi ja oma soittaminen ei vain riitä, loppuu tekniikka ja lihakset kesken.

Mutta matka jatkuu ja saa nähdä mitä siitä tulee. Toivottavasti tulevasta matskusta on huomattavissa edes jotain kehitystä. Toisaalta toi tuo soittotekniikan puute jotain ratkaisuja jotka ovat erilaisia genreen nähtynä ja ihan mukavasti vielä toimivia. Mut mennessä nähdään...