Juupa joo... Musakuviot on taas jotenkin niin hukassa että ei ole tosikaan. Itsellä oli vielä jokin aikaa sitten kova halu soittaa, mutta taas eletään aikaa, ettei kitaraankaan jaksa koskea ollenkaan. Mutta ei auta mikään...

On se tosi harmi. Jotenkin into vääntää musaa on kyllä, mutta ei vaan jaksa keskityä. Toisaalta homman juoni on varmaan se, että tähän liittyy niin paljon muutakin, tai ei paljoa, mutta painavaa asiaa. Kaikki se paska mikä tässä toiminnassa pyörii ympärillä kun meinaa mennä edes vähän isommaksi, se rassaa ihan helvetisti välillä... Siksi hyvät ihmiset, tahtoo bändin jolla voi vain harrastaa!

Eikun hetkinen, mullahan on semmonen, mitäs vittua mää ite meen säätään kaikkia asioita ihan vituralleen. Ihan itteäni saan vain syyttää, mutta minkäs teet. Taas ihan omaa vikaa kaikki. Itse revin stressini, kärsinkin sitten myös. Pää on vain jostain syystä vähän sekaisin, ei ole sellaista selkeää visiota millä voisi porskuttaa eteenpäin.

Tuo vision puuttuminen taas varmaan vaan johtuu epävarmuudesta mikä bändimme ympärillä velloo. Olisi hienoa saada vain vastauksia jotta osaa taas kaartaa purtta oikeaan suuntaan, ei tässä sen enempää varmaan tarvita. Olisi todella mukavaa saada vene kohti seuraavaa satamaa, on se sitten mikä on. Matka on monesti tärkeämpi kuin määränpää.

Mutta määränpäästä tuli mieleen, että ensikesäksi on taas määritelty uusi toiveiden kohde. Tahtoo entistä pohjoisemmaksi, kauemmaksi, pois. En tiedä miksi veri vetää aina matkalle. Haluan nimenomaan vain matkata, nyt en tahdo vaeltamaan, vaan taittamaan tehokasta matkaa, jolla maisemat vaihtuvat. Ja mieluiten tiuhaan. Matkalla voi toki aina pysähtyä katsomaan maisemia, mutta silti se matka on pääasia. Toivotaan että tälle matkalle päästään.