Joo, meinasin tänään marssia työkkäriin, mutta tiedä tuota jaksaako sitä kuitenkaan... Ei saatana, pakko jaksaa. Kyllä sitä nauttii semmosta organisatiivista dissausta omassa firmassa tällä hetkellä. Ei saatan jaksas koko ajan ottaa rasvaamatonta pesäpallomailaa perseeseen... Mutta silti niin teen, olenko niin helvetin saamaton vai vain perverssi.

Kai mä sitten olen(perverssi). Vellon onnellisena turvallisuuden tunteessa jonka tuo pesäpallomaila tuottaa. Pitäs tehä sitä sun tätä upean urakehityksen kannalta, mutta ei sitä vaan jaksa. On sitä niin perse tyyppi kuitenkin. On vaan tyydyttävä asemaansa ja pyllistettävä. Jotain positiivistakin on sentää näkyvissä...

Kitara on ruvennut viettämään taas aikaa varsin paljon sylissäni ja sormieni hartaassa kosketuksessa. Ja kieltämättä syytä onkin, sen verran paskassa jamassa on soitto oikeasti ollut. Todellisuudessahan olen IHAN helvetin hyvä ja kova kitaristi muttei sitä kukaan tiedä. Tiedän, että sisälläni asuu vieläkin kovempi kepittäjä. Se haluaa kovasti tulla ulos, mutta nyt jostain syystä vasen ranne vittuilee oikein kunnolla ja soittaminen sattuu. Ei kiva, mikähän siinä nyt on, tommonen se ei oo ennen ollu.

Pitänee siis vaan sulaa näihin Zappan Sheik yerbouti sävelmiin ja uppoutua päiväuniin... Ompas tämä nyt niin smoothia tavaraa... I have been in you... Ou jeah... Kosketelkaa itseänne...